Nynorskordboka
coitus, koitus
noun masculine
| singular | plural | ||
|---|---|---|---|
| indefinite form | definite form | indefinite form | definite form |
| ein coitus | coitusen | coitusar | coitusane |
| ein koitus | koitusen | koitusar | koitusane |
Pronunciation
koˊitusEtymology
frå latin , av coire ‘gå saman’Senses and Example Sentences
Set phrases
- coitus interruptusavbrote samlege